Suomen markkinoilla on tällä hetkellä kaksi vakavasti otettavaa pistokehybridiautoa, eli autoa joka ajaa ensimmäiset kilometrit sähköllä ja ottaa akkujen tyhjennyttyä polttomoottorin käyttöön. Autot ovat Toyota Prius PHEV ja Opel Ampera. Näistä jälkimmäinen nojaa Yhdysvalloissa kehitetyn Chevrolet Voltin tekniikkaan ja tunnetaan myös nimellä Vauxhall Ampera.
Minulla oli mahdollisuus koeajaa kolmen päivän ajan pistokehybridi Toyota Prius PHEV:tä. Kotoa löytyy jo entuudestaan eurooppalainen pikkudiesel, jonka valintaperusteena aikanaan oli hinta – sekä hankinnan että käytön osalta. Kulutus viisivuotiaalla autollamme on nykypäivänkin mittapuun mukaan kohtuullnen 4-5 litraa dieseliä satasella.
Olen aikaisemminkin ajanut sähköautoja. Niitä on vaivannut tietty lelumaisuus: ne ovat pieniä, muovisen tuntuisia, vääntävät hyvin mutta kiihtyvät hitaasti, ajavat huonosti ja ovat vieläpä halvalla maulla sisustettuja.
Sähköinen ajo on ylivoimainen
Ehkä juuri tämän ennakko-odotuksen takia Prius oli valtava ajokokemus. Sähköautoilun hyvät puolet; äänettömyys, tärinättömyys ja mahtava vääntö yhdistettynä oikean auton tuntumaan ja kiihtyvyyteen. Bonuksena tulee ehkä markkinoiden paras hybridivoimalinja, jonka ansiosta bensallakin kuljettaessa kulutus on kohtuullinen.
Priuksen ulkonäköä joko vihaa tai rakastaa. Sisustusta lähinnä vihaa, sisustus ei todella näytä yli 40 000 euron menopelistä otetulta. Mutta käytettävyys autossa on kohdallaan. Nappulaa ja näyttöä riittää, mutta ne on helppo sivuuttaa jos ne eivät herätä ihtohimoja. Tavaratilaan mahtuu ehkä juuri ja juuri neljän hengen matkatavarat, kunhan kukaan ei tarvitse lastenvaunuja.
En ole aikaisemmin erityisemmin pitänyt autoilusta. Autoa ajetaan, koska on pakko: julkinen liikenne ei aina Helsingissäkään toimi kuten haluaisin. Autoiluun pääkaupunkiseudulla liittyy jatkuvasti pysäköinnin hankaluus ja hinta ja nykivän liikenteen riesa. Prius muuttaa tämän, ainakin ajamisen osalta. Pehmeät liikkeellelähdöt, jarrutusenergian talteenotto, äänetön seisonta ja sähkökäyttöinen ilmastointi tekevät ruuhkasta siedettävämmän. Priuksen kanssa mietin ensi kertaa ikinä lähteväni vain ajamisen ilosta ajelemaan.
Lisäksi pääkaupungin muutamat sähköauton latauspisteet ovat niin vähällä käytöllä, että ilmainen parkkipaikka löytyy helposti.
Priuksen sähköinen kantama on kesällä reilut 20 kilometriä, ja talvella ehkä kolmanneksen vähemmän. Opel Ampera jättää kesällä 60 kilometriä tietä taakseen sähköisesti. Autoarvosteluissa Priuksen kantama saa kritiikkiä, sillä onhan se lyhyin kaikista sähköautojen kantamista. Toisaalta on helppo ymmärtää Toyotan tehneen tietoisen kompromissin ajosäteen, hinnan ja painon hankalassa yhteensovitustyössä. Ainakin pääkaupunkiseudun päivittäisissä ajoissa lienee helppoa ajaa kaksi kolmannesta kilometreistä sähköllä, siis hyvin edullisesti. Ilmeisesti tarkoituskaan ei ollut tehdä bensa-avusteista sähköautoa (kuten Ampera) vaan erittäin tehokas sähkö-bensa -hybridi.
Sopiva suorituskyvyn ja taloudellisuuden suhde
Toinen automedian kritiikki kohdistuu Priuksen tehoon (siis ei hyötysuhteeseen): Se kuulemma kiihtyy hieman laiskasti. On totta, että Prius jää jälkeen monelle tavallisellekin perheautolle, urheilullisemmista menopeleistä puhumattakaan. Silti tuskinpa kukaan ostaa Prius PHEV:tä kiihtyvyyden takia, aivan kuten Audi TTR:ää ei osteta erinomaisen maastoajo-ominaisuuksien takia. Tämän auton lupaus on matala polttoaineenkulutus, ja se lupaus tulee täytetyksi. Koeajossa 60 kW sähkömoottori yhdistettynä 73 kW Atkinson-bensiinimoottoriin oli täysin riittävä, pirteämpi kuin se 1,4 -litrainen turbodiesel, mikä normaalisti seisoo pihassamme.
Pistokehybridiä harkitessa kannattaakin kiinnittää huomiota sähkömoottorin tehoon suhteessa auton painoon. Tämä lukema yhdistettynä akkujen kantamaan kertoo paljon sähköajon käytettävyydestä. Ja kannattaa hintalappuakin katsoa, PHEV-Prius ja varsinkin Ampera ovat paremman saksalaisen perheauton hintaluokassa. Vetokoukkuahan näihin ei yleensä saa, joillekin se on kaupan este.
Muutama PHEV-Priuspäivän jälkeen on helppo todeta, että autotekniikan suunta on ehdottomasti sähköavusteista ajoa kohti. Vaikka ajettu kilometri ei olisi lainkaan edullisempi, on pelkästään mukavuus sähköautoilussa mahtava kilpailuetu polttomoottoreihin nähden.
Ja ne sähköajokilometrit ovat aikalailla edullisempia kuin bensaa polttamalla tehdyt.
Polttomoottorista päästään tuskin lähiaikoina eroon, ainakaan Suomen talvessa ja pitkillä etapeilla. Tämä edellyttäisi suuria harppauksia vety- tai sähköakkutekniikassa. Elämme mielenkiintoisia aikoja.