Web muuttuu mukautuvaksi, eli responsiiviseksi. Sivusto toimintoineen ja sisältöineen kannattaa rakentaa toimimaan eri päätelaitteissa ja erikokoisilla näytöillä.
Tämä muuntaa tapaa tehdä sivustoja. Koko nettisivun ulkoasun rakentaminen muuttuu: emme enää suunnittele pikselintarkkuudella Photoshopissa ja ylipäätään asettelemme vähemmän täsmällisesti ja enemmän suhteellisilla mitoilla.
Ulkoasu ei ole staattinen kuva
Yhä tärkeämmäksi asiaksi sivun visuaalisen ilmeen lisäksi on tullut käyttöliittymän suunnittelu. Tällä tarkoitetaan tapaa jolla sivusto toimii, valikkojen sijanteja ja erilaisia interaktioita: Miten sisällöt asettuvat kun näytön kokoa muutetaan? Miten linkki käyttäytyy kun tietokonehiiren osoittimen vie sen yli? Miten valikon alivalikko aukeaa, kun sitä tökkää sormella? Onko sivustolla jotain raahattavia elementtejä? Toimiihan tämä raahaus myös kännykän pienellä kosketusnäytöllä?
Yhdistettynä ulkoasuun tätä kaikkea kutsutaan käyttökokemukseksi. Laajasti tulkittuna myös sisältö tai tekstin tyylitys vaikuttavat käyttökokemukseen.
Kokonaisuus laajenee mahdottomaksi yksilön hallita
Tämä kaikki johtaa hankalasti hallittavaan kokonaisuuteen: Voidakseen suunnitella sivuston ulkoasua, täytyy oikeastaan osata kirjoittaa sivusto HTML-koodilla. Ne mainostoimistojen vanhemmat AD:t, joilla ei ole käsitystä sivustojen koodauksesta, ovat yhä ahtaammalla. Toisaalta voidakseen suunnitella ulkoasua pitäisi melkein osata skriptata käyttöliittymä. Tätä varten pitäisi lisäksi tuntea kymmenien ellei satojen erilaisten päätelaitteiden rajoitukset ja ominaisuudet.
Riippuvuussuhteet eivät pääty tähän: Jopa julkaisujärjestelmän, eli sen osan ohjelmistoa joka asuu palvelimella, jonka koodin kanssa selain ei suoraan ole tekemisissä, pitää osaltaan tukea mukautuvaa webbiä. On nimittäin niin, että eri päätelaitteille ja eri pikselitiheyksisille näytöille (erityisesti ns. Retina-näytöille) kannattaa tarjoilla eri kuvatiedosto kuin toisille. Esimerkiksi WordPress määrää oletusarvoisesti kuvan <img>-tagiin leveyttä ja korkeutta ilmoittavat atribuutit, mitkä rikkovat sivuston responsiivisuuden. Niinpä esimerkiksi tässäkin blogissa on pitänyt erikseen ohjelmakooditasolla poistaa nuo atribuutit.
Hyvä web-suunnittelija osaa siis myös taustajärjestelmien ohjelmointia.
Tulevaisuudessa www-sivuja ei suunnittele taiteilijat, eivätkä koodarit. Tulevaisuuden web-suunnittelija ei ole fronttikoodari eikä skriptaaja. Tulevaisuuden www-sivut ja -palvelut suunnitellaan ryhmissä, joissa kaikki edellä mainitut osaamisest ovat paikalla. Muiden ryhmän osaamisalueista pitää ymmärtää jotain, ja niitä pitää kunnioittaa.
Jos joskus webbikoodari on voinut paeta luolaan koodaamaan ilman ihmiskontakteja, ei tämä enää jatkossa onnistu. Samoin leiskan tekeminen Photoshopilla, vailla käsitystä tekniikasta ei käy enää päinsä. Kannattaa ryhtyä yhteistyötaitoiseksi moniosaajaksi, selkeällä osaamiskärjellä.